Urheilusuoritusten analysointi: Datan rooli modernissa urheilussa

Urheilu on aina ollut luvun­keruun taidetta. Ensin katsottiin pelkkä tulostaulu, sitten avattiin sanomalehden tulos­palsta. Nykyään tiedon virta on paisunut padoksi, jonka porteilla seisoo data-analyytikko. Numerot eivät kuitenkaan puhu itsekseen.

Ne muuttuvat merkityksiksi vasta, kun valmentaja, urheilija tai toimittaja kääntää ne tarinaksi joskus innostavaksi, joskus varoittavaksi.

Harppaus tilastosta tarinaksi

Perinteinen plus–miinus-tilasto tai kierros­aika syntyi aikanaan kynällä ja paperilla. Nyt samat luvut kerätään automaattisesti, ja rinnalle on ilmestynyt tuhansia uusia muuttujia: kiihtyvyyksiä, syöttö­linjojen kulmia, sykevaihtelua. Tilastojen määrä ei vielä takaa parempia päätöksiä.

Kun jääkiekkojoukkue tarkastelee viiden ottelun otosta ja huomaa, että aloituksen voittaminen hyökkäys­alueella korreloi 0,68:n verran maalipaikkojen määrään, valmennuksen on silti punnittava, johtuuko se keskushyökkääjän taidosta vai urheiluvedonlyönti taktiikasta, joka säätelee koko ketjun sijoittumista. Data antaa sävyt, mutta sävel pitää yhä kirjoittaa itse.

Sensorit ja jokapäiväinen harjoittelu

Pelaajien rintakehille kiinnittyvät GPS-lätkät sekä kiihtyvyys­mittarit lupasivat muutama vuosi sitten mullistaa fyysisen harjoittelun. Kaikilla mittareilla ei ole ollut pysyvää arvoa – osa on kadonnut varustesäkin pohjalle, kun akut tyhjenivät liian nopeasti tai sovellus kaatui juuri ennen kovinta intervallia. Saman aikaisesti sydän­lääkäreiden ja biomekaniikan tutkijoiden yhteistyö on nostanut arkeen muutamia aidosti hyödyllisiä mittareita: hermostollista väsymystä kuvaava HRV ja kiihtyvyyspiikki, joka ennakoi lihas­vammoja.

Kun juoksija näkee aamulla puhelimestaan, että yön aikainen palautumis­indeksi on poikkeuksellisen matala, hän osaa keventää treeniä ja välttää kantakalvon ärtymisen – tilastosta tuli konkreettinen teko, joka säästi kokonaisen kilpailukauden.

Taktinen päätöksenteko ja pelin sisäinen data

Pelistrategia rakentuu nykyään reaali­aikaiselle datalle, joka välittyy valmennus­pöydälle muutaman sekunnin viiveellä. Esimerkiksi koripallossa niin sanottu shot chart piirtyy ruudulle saman hyökkäyksen aikana, ja vastustajan puolustusmahdollisuuksia voidaan analysoida jo seuraavalla aikalisällä.

Tie tilastosta toimintaan on kuitenkin harvoin näin suoraviivainen. Reaali­aika­data voi myös häiritä: valmentaja saattaa keskittyä liikaa heittoprosenttiin ja unohtaa, että pelaaja, joka epäonnistui kolmessa peräkkäisessä kaaren takaa, on tavallisesti joukkueen paras syöttäjä. Digitaalinen hiljaisuus – kyky sulkea ruutu kriittisellä hetkellä – on noussut modernin valmennuksen tärkeäksi taidoksi.

Eettiset kysymykset ja yksityisyys

Urheilija on työntekijä, jonka tuottavuus mitataan nyt jokaisella askeleella. Tämä herättää perusteltuja huolia. Kuka omistaa harjoitus­datan – urheilija, seura vai ulkopuolinen analytiikka­yhtiö? Pienemmissä lajeissa urheilija saattaa rahoittaa urapolkunsa luovuttamalla anonymisoituja mittaustietoja teknologiayrityksen tuotekehitykseen, mutta voi vain toivoa, ettei dataa joskus käytetä häntä vastaan sopimus­neuvotteluissa.

Lisäksi suuren datamassan säilyttäminen on tietoturvahaaste: kymmenien miljoonien kiihtyvyyslukemien vääntyminen virheelliseksi pilvipalvelun bugissa on jo johtanut oikeus­prosesseihin Pohjois-Amerikassa.

Katse tulevaisuuteen

Kun tekoälymallit oppivat tunnistamaan loukkaantumisriskin pelkän videon perusteella ja kasvojentunnistus erottelee väsymyksen mikroilmeistä, data-analytiikka ottaa seuraavan askeleen. Samalla yksinkertainen tosiasia pysyy muuttumattomana: urheilun suurimmat hetket eivät ole täydellisesti ennustettavissa.

Suomen hiihtomaajoukkueen kirivaihde Sapporon MM-kisoissa 2007 tai Lionel Messin silmiähipaiseva harhautus vuoden 2022 MM-finaalissa syntyivät osittain kaoottisista olosuhteista, joihin mikään mallinnus ei tarjonnut suoraa reseptiä. Ihmisen mielikuvitus ja pelin sisäinen yllätys säilyvät, vaikka datan rooli kasvaa.

Päätelmä

Urheilijat, valmentajat ja tutkijat voivat siis pitää sensoreiden keräämät gigatavut tervetulleina unhan muistavat, että ne ovat väline, eivät totuus. Datan tehtävä on tukea päätöstä, ei korvata harkintaa. Ehkä paras ohjenuora kuuluu samoin kuin antiikin lääketieteessä: ensiksi, älä aiheuta vahinkoa. Jos tieto korjaa yhden virheen, mutta synnyttää kolme uutta, kokonaisvoitto jää negatiiviseksi.

Katsomossa syke nousee yhä kihelmöivästi, vaikka tiedämme, että jääkiekko-ottelun kääntävä maali kulkee keskimäärin 4,2 syötön ketjun kautta. Numerot eivät riisu urheilun taikaa; ne vain paljastavat, miten monisyistä tuo taika on.